uusi blogi

moi siis anteeksi nyt etten ole kertonut tätä mutta en siis käytä tätä kyseistä blogia enää.
tein jo aikoja sitten uuden blogin ja käytän sitä nyt :)
jos haluat vielä seurata elämääni "uuden" blogin myötä liity siellä lukijaksi :)

kiitos kaikille jotka luitte tätä blogia <3!

uusi blogi:    www.reettajulia.blogspot.fi

Moro taas, vaihteeks en oo kirjotellu tänne ku o ollu nii paljo muuta mut nyt tulee vähä kuvia ja selityksiä. Oltiin siis tossa 24.-31-3 New Yorkissa perheen kanssa(isi,äiti & broidi) ja ottelin siellä sit muutamia valokuvia :) Laittelen niitä nyt tähän ja kerron muutaman jutun sit siitä kuvasta.

Njoo tässä ylhäällä nyt ois muutama kuva Helsinki Vantaan lentokentältä ku oli aika tylsöä oottaa lentoo joka oli kolme tuntii myöhäs :) Muutamaa hajuvetta kuvasin ja jotain semmost hommaa mistä haisteltiin hajuvesiä XD

Mun sydämmestä puuttuu palanen...

Semmonen pieni, ruskea ja karvainen olento ilmesty mun elämään 14.2.2012 <3
Olin aina halunnu jonkun semmosen pikkusen olennon mun elämään koska se luo paljon rutiineja.
Tää onni sit kohtas mua sillon viime vuoden ystävänpäivänä kun oltiin menossa jälleenkerran mun frendin Renskun kaa leffaan ja hengailin metrossa ollessamme kännykäl fbssä. Sielt mä sitten bongasin mun siskon statuksen joka meni jotenkin näin "Jaahas, taas varsinainen päivä töissä. Olin asiakkaalla tänään töissä normaalisti kun tämä juuri kun olin tekemässä lähtöä tyrkkäsi minulle ison häkin ja sanoi "Ota tää hamsteri mukaasi mä en voi sitä enää pitää kun ostan uusia marsuja" eipä mun siinä sitten vanhalle naiselle auttanut sanoa etten voi ottaa hamsteria kun kissa jo talossa, pakko kotiin oli tuoda vaikka tuo kissa kovin on siitä kiinnostunut. Olisiko joku halukas ottamaan ihanan,ruskean, Minaaz nimisen hamsterin hoiviinsa?"
Tän ku mä luin fbstä mun ensimmäinen refleksi oli soittaa mun siskolle, siinä mä sitten yritin selittää sille että me voidaan kyllä ottaa se hamsteri ja lupasin soittaa sille kun olen soittanut iskälle.
Soitin siinä sitten kauheella kiireellä iskälle joka sanoi miettivänsä asiaa. No käytiin siinä sitten Renskun kaa ihan normaalisti leffassa ja syömässä ja kotiin kun pääsin maailman ihanin asia oli tapahtunut; porukat oli suostunu siihen että Mini tulee meille ja meille se sitten jäikin.
Semmonen ihanan pehmeä,karvainen möykky eli meiän nelihenkisessä perheessa ihanaa elämää.
Me rakastettiin sitä niin paljon, joka ilta se tuli ulos mökistään,istui kalkkikivelleen ja katseli sieltä sitten siihen asti että joku meistä kävi sen hakemassa syliin.
Toisinkuin yleensä hamterit Mini tykkäs kauheesti sylissä olosta ja siitä ku sitä silitteli, se ei yrittäny karata eikä se purre ikinä ketään.
Se oli 13kk vanha ku se meille sillon 14.2.2012 tuli.

Sit mä tulin 28.2.2013 kotiin ihan normaalisti, ehkä vähän ilosemmalla mielellä ku yleensä koska olin saanu kässässä mun pp-esityksen valmiiks. Kotona mä laitoin mun vaatteet naulakkoon yms ja menin olkkariin moikkaamaan pikkuveljee,äitii ja iskää. Sitku sanon iskälle et moi se vastaa "Moi, huomasiksä et Minin häkki ei oo enää tossa*osoittaa sen vanhaa paikkaa*" mä "Ai en huomannu, onks se siirretty taas jannen huoneeseen?" iskä "Ei, Mini kuoli tänä aamuna, äiti löys sen aamulla tyypertyneena tohon sen mökin eteen" Täs vaihees mä romahdin niin totaalisesti. Mulla ei oo koskaan ennen ollu lemmikkiä enkä oo menettäny ketään läheistä perheenjäsentä. Tän jälkeen ku mä romahdin iskä sanoo "Me laitettiin se tonne ulos laatikkoon, mennään kattoo sitä" mä paan vaan kengät jalkaan ja puoliks laahustan ja puoliks kävelen itkien takapihalle. Iskä ottaa tuolilta metallisen laatikon ja avaa sen kannen haskoilla. Siellä sen laatikon pohjalla makaa ihan liikkumaton, ehkä vähän nyrkkiä pienempi suklaanruskea möykky.

Mä tiiän et te kelaatte et "Mitä välii, se oli vaan yks hamsteri? Niit saa uusii eläinkaupoista" mut tää hamsteri oli mulle oikeesti perheenjäsen. Joka vitun ilta se odotti et joku nostaa sen pois sieltä, joka vitun yö se herätti mut ku se juoksi juoksupyörässään ja se oli mulle tosi tärkee. En haluis nähä yhtää kommentti jossa joku mollaaa yms tätä postausta, ei vittu tarvii haaskata semmoseen aikaa. Tää o mulle tärkee postaus ja haluisin mun hamsterin kuoleman takia ettei tähä ilmestyis niitä tyhmiä viestejä. Kiitti jos jaksoitte lukee mun avautumisen <3

Tuut aina olee mulle tärkee, rakastan sua aina, lepää rauhassa Minaaz(Mini) 14.2.2012-28.2.2013 <3<3

Ricoh koristurnaus :)

Noniin, ensiksikin haluisin pyytää teiltä rakkaat lukijat anteeksi, en oo kirjotellu nyt taas pitkään aikaan, syynä yksinkertaisesti se ettei ole ollut aikaa olla koneella koska koripallotreenejä yms pelejä on niin paljon.
 Eipä mun elämässä muutenkaan mitään "kovin" erikoista tapahdu. ¨
Perjantaina alkoi Ricoh-koripalloturnaus jonne osallistuimme jengini kanssa kahdella joukkueella, I ja II joukkueella. Itse pelaan I joukkueessa jossa on minun lusäkseni 7 muuta pelaajaa.
Toisessa joukkueessa on myös 8 pelaajaa. No, me ollaan voitettu meidän kaikki pelit, ensimmäinen ja toinen peli voitettiin ihan selvin lukemin(13-35 ja 7-72)ja nyt aamulla oli kolmas peli joka me voitettiin kait 42-50.' Tosta tokasta pelistä sen verran että kaaduin aika pahasti omiin jalkoihini.
 Mulla on siis venähtänyt neljä kertaa oikean jalan nivelsiteet, nyt vuorossa oli vasen jalka. No se eka kerta sattuu iha hitosti ja tottakai se on nyt vielä mont viikkoa törkeän kipeä.
No eihän tässä mitään, nilkkatukea vaan kehiin & kylmäpusseja sekä kipugeeliä. Kyllä se tästä selviää mutta jos se nyt menee viikon sisällä toisen kerran(niinkuin kövi 6vkon ajan oikealle jalalle)niin siitä menee kyllä nivelsiteet poikki. Lääkäri näin mulle totesi kun käytiin siellä näyttämässä tota oikeaa nilkkaa.
 Finaalissa nyt kuitenkin ollaan ja vastassa on tällä hetkellä jokin venäläinen joukkue jotka ovat meitä kaksikertaa isompia & vahvempia.
Toinen joukkue voitti viimeisen pelinsä ja on nyt sijalla 9. Nyt siis varma asia on ainakin se että mitalit me saadaan, tosin me voidaan vaikuttaa siihen minkä värinen ;).
 Mutta kuitenkin, talvi on kylmä ja sain viime tiistaina jotenkin onnistuneesti itselleni flunssan & mahdollisen vatsataudin.
Kaksi päivää makasin kotona potemassa kamalaa oksentamisen halua mutta oksennusta ei vain yksinkertaisesti tullut. Paperia meni varmaankin kaksi rullaa sekä mehuakin paljon.
Onneksi juuri ennen turnausta sain itseni kokoon ja luvan mennä kouluun perjantaina. Ei tässä nyt mitään sen erityisempää olekkaan tapahtunut, tuskin huomenna kuitenkaan pystyn koulussa liikkaamaan jotta saan nilkkani kuntoon.

 Lopuksi vielä ERITYISEN KARMAISEVAN pashalaatuinen kuva jalastani jossa siis on todella iso mustelma(joka ei näy kunnolla kuvassa) Ps.Kuva on otettu nopeasti kännykälläni joten siitä huono laatu johtuu, laadusta ei kannata valittaa sile en voi mitään!

Muistelen vuotta 2012

Joo no nyt on sitten vuosi vaihtunut, vuosi 2012 jätetty taakse ja 2013 on astunut kehiin. Tältä vuodelta toivon/odotan ainakin ystäviä, lupauksien pitämistä(minun tapauksessani 60 päivän karkkilakko), hengailua, shoppailua, rippikoulua sekä lämmintä kesälomaa <3 Juuh no tässä nyt sitä vaan istutaan ja dataillaan yhdessä mun retardin ystäväni Renitan kanssa <3 Ollaan tunnettu 1lk lähtien mutta meistä tuli varsinaisesti koulun ulkopuolella ystäviä vasta 5lk syksyllä kun mä menin aina pyörällä kouluun ja Renita pummi multa aina matkanvarrelta kyytiä kouluun, siitä se sitten alkoi. Nykyään mä en varmaan olis tämmönen ku mä oon ilman Renitaa. Ollaan ku paita ja peppu. Renita on opettanu mulle miten eletään täysillä, tehdään tosi tyhmiä juttuja, riehutaan ku hullut, taistellaan rakkaasta asiasta viimeiseen asti ja ennenkaikkea Renita on opettanu mulle sen että kannattaa nauttia elämästä aina joka tilanteessa täysillä, kannattaa heittäytyä mukaan haasteisiin. Renita opetti mut kuuntelemaan MCR:rrää ja The Usedia, sä opetit mut et joskus kannattaa käyttää tummaa silmämeikkiä. Joskus vaan kannattaa huutaa jonkun bändin keikalla äänensä käheeks ja kannattaa hyppiä niin että vielä viikonkin päästä sattuu jalkoihin. Mut se kaikki mitä me ollaan Renita koettu yhdessä on musta vaan ihanaa. Vaikka me ruvetaan suunnittelee kaikkee sekopäistä ja tehdään asioita hetken mielijohteista mä en kadu mitään. Mä tiiän et sä tuut joskus stalkkaa tän mun blogin ja näät tän kirjotuksen mut silti. Vuonna 2012 mä koin niin paljon asioita; ihastumisia, vihasin ihmisiä, mietin et jos ajatuksen voimal pystyis tappaa puolet mun kavereista ois kuolleita, petyin monta kertaa, tein suunnitelmia ja toteutin niitä aivan mielettömän ihanien ihmisten kanssa, tein blogin, rikoin koulun sääntöjä, mun keskiarvo laski, sain 6 kokeesta, riitelin, haukuin ihmisiä, annoin lumipesuja, sain hokkarit ja opettelin luistelemaan niillä, valvoin koko yön, siivosin, tapasin, ihania ihmisiä, nauroin niin että vatsani oli kipeä koko loppu illan, pelasin läpsyä kaksi tuntia putkeen niin että lopulta käteni oli punainen kuin tomaatti, sain ensi suudelmani, join kahvia ja menin sekaisin, tein kampauksia ja paljon muuta. Loppujen lopuksi vuosi 2012 ei ollutkaan niin huono, vaikkakin monta alamäkeä oli vastassa. Värjäsin hiukseni ja kadun sitä ehkä vieläkin hiukan, saimme ihanan hamsterin ja kadotin bussilippuni. Oon kasvanu tän vuoden aikana ihmisenä aika paljon. En oo enään niin holtiton kuin silloin 6-7lk, oon ehkä hiukan hillitympi, harkitsen asioita enemmän, mietin paljon asioita joista en ollut edes aiemmin tiennyt. Sain ystävän ihmisestä jota olin aiemmin katsonut nenänvarttani pitkin, vittuunnuin ihmiselle jota rakastan, annoin anteeksi ja sain anteeksi monia asioita. Laittelen tähän nyt vielä muutaman kuvan vuodesta 2012, pari vuoden huippuhetkeä ja hetkiä jolloin halusin vain kuolla pois. ____________________________________________ HUOM! EN SAA KUVIA YHTÄÄN ISOMMIKSI, JOS OSAATTE AUTTAA MITEN NIITÄ SAADAAN ISOMMIKSI OTAN KAIKEN AVUN ILOMIELIN VASTAAN!